Verkkomaailman trendeistä Jevgeni Morozov nostaa esiin muun muassa data-intensiivisyyden ja itsensä monitoroinnin. Data-intensiivisyydellä hän tarkoittaa kehitystä, jossa toiminta verkossa kytkeytyy yhä tiiviimmin datan ympärille. Data-intensiivisyydellä on kytkös hyvin toimiviin algoritmeihin. Verkkopalveluihin rakennettujen erilaisten suosituspalvelujen taustalla ovat algoritmitekniikat. Tällaisella tekniikalla tuotetut suositukset ovat sitä parempia, mitä enemmän ne osuvat oikeaan eli tarjoavat jotain sellaista, jota vastaanottaja tarvitsee/kaipaa. Tällaisessa rakennetussa serendipiteetissä (engineered serendipity) piilee omat ongelmansa:
Doing this badly is easy – just pick random items and suggest them to customers. No one would do this though; it would likely be seen as yet another form of spam. Doing it well, however, would require companies to collect even more data about customers than they already do, so the quest for engineered serendipity can become just another excuse for Facebook and Amazon to collect more information and hone their algorithms. More disturbingly, it also means giving technology companies an even greater role in civic life at a time when they haven’t shown any respect for the responsibilities they have already. (290)
Erilaisen verkonkäyttäjää koskevan datan kokoamisen, tuon datan hyödyntäminen algoritmein ja jakaminen verkossa ja muu datakarnevaali muodostaa mielenkiintoisen kimpun. Morozovin mukaan tähän kaikkeen liittyy myös yhdenlainen ”pakko” olla sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa läsnäolo on toki vapaaehtoinen valinta, mutta Morozovin mukaan ihmisiin kohdistuu paine olla sosiaalisessa mediassa (edellyttäen että elää sellaisessa maanosassa, jossa Internet on tarjolla). On normaalia käyttää sosiaalisen median palveluja:
Think of it this way: all of us have a right not to have a cell phone or a Facebook profile. But that right means little in a society where almost everyone has both those things, for people without cell phones or Facebook profiles are presumed to be weird outliers with their own reasons for staying low – and those reasons can’t be good, can they? Law enforcement agencies already view those without cell phones as potential terrorists or drub dealers – this, if anything, turns your ”right” to keep away from certain technologies into a joke. A similar set of interpretations has already emerged around the digital refuseniks who stubbornly resist opening a Facebook account. (239)
Data-intensiivisyyden yksi ilmenemismuoto on lisääntynyt itsemonitorointi (self-monitoring, self-tracking). Sinällään itsensä monitoroinnissa ei ole mitään uutta. Ana Crisostomo (2014, The Quest for Happiness in Self-Tracking Mobile Technology) puhuu omassa tutkimuksessaan Sanctorius Sanctoriuksesta, italialaisesta tutkijasta, joka eli 1500–1600-luvulla ja mittasi muun muassa painoaan, nauttimansa ravinnon ja jätöstensä määrää 30 vuoden ajan.
Monitorointi on yleistynyt biometristen sensoreiden teknisen ja monitorointiin keskittyvien palvelujen kehityksen, verkkopalveluiden tallennustilan kasvun ja erilaisten verkkoon kytkettävien mobiililaitteiden käytön lisääntymisen myötä. Yksi esimerkki näistä teknologioista on Bitalino, DIY-rakennussarja, jolla voi rakentaa erilaisia omien elintoimintojen mittausvälineitä. Itsensä monitoroinnilla Morozov tarkoittaa esimerkiksi omien sijaintitietojen tai omien urheilusuoritusten tallentamista ja ilmoittamista verkossa. Monitorointi liittyy esimerkiksi oman kunnon ylläpitämiseen, ravintoon ja terveydentilaan liittyvien muuttujien tarkkailuun. Crisostomo kiteyttää monitoroinnin erääksi tavoitteeksi itsetuntemuksen datan avulla (”self knowledge through data”).
Crisostomo tekee yhteenvetoa tutkimuksista, jotka pohtivat taustalla olevia mahdollisia ideologioita. Erään tulkinnan mukaan oma keho mielletään yhdeksi resurssiksi muiden joukossa ja itsensä monitorointi on yksi väline hallita tätä resurssia. Tässä ajattelutavassa sairaus on estettävissä oleva ei-toivottu tila.
Morozov näkee monitoroinnissa ja sen yleistymisessä omat uhkansa:
The danger here is quite obvious: if you are well and well-off, self-monitoring will only make things better for you. If you are none of those things, the personal prospectus could make your life much more difficult, with higher insurance premiums, fewer discounts, and limited employment prospects. (240)
Myös Crisostomo käsittelee data-intensiivisyyttä ja yksilöä koskevan datan kokoamista. Tällaisen datan määrän lisääntyminen voi johtaa henkilökohtaisen identiteetin uudelleenmäärittelyyn. Itsemonitoroinnin myötä datavarantoihin kertynyt datamassa voi kertoa meistä enemmän kuin mitä pystymme itse analysoimaan itseämme.
Data-intensiivisyydestä pääsee kätevästi pohtimaan muistia ja muistamista: kuten Crisostomo kirjoittaa, yhtenä tulevaisuuden mahdollisuutena on datavarannoista syntyvä kaikkialla läsnäoleva, virheetön muisti (an omnipresent flawless memory). Morozov päätyy pohtimaan samoja kuin John Peterskin. Olisiko unohtaminen toisinaan hyväksi:
Is there really no space for deception in our dealings with others or ourselves? Could deception, like forgetting, be productive in sustaining – perhaps even enabling – a more moral life? As philosopher David Nyberg points out, ”Deception is not merely to be tolerated as an occasionally prudent aberration in a world of truth telling; it is rather an essential component of our ability to organize and shape the world, to resolve problems of coordination among individuals who differ, to cope with uncertainty and pain, to be civil and to achieve privacy as needed, to survive as a species and to flourish as persons”.
[schema type=”review” url=”http://clickherethebook.com/” rev_name=”To Save Everything, Click Here” author=”Jevgeni Morozov” ]