Morozovin kirjassa myrskyn ytimessä on solutionismi. Termi tuntuu olevan sukua teknofilialle (technophilia). Morozov määrittelee solutionismiksi ajattelutavan, jossa sopivin ohjelmin, algoritmein, robotein teknologia voi ratkaista ihmiskunnan ongelmat tehokkaasti. Näitä ajatuksiaan Morozov esittelee Ian Tuckerin haastattelussa. Solutionistikritiikissään Morozov kirjoittaa useamman kerran solutionistien ratkomista ”ongelmia”, jotka eivät Morozovin mukaan ole ongelmia ensinkään.
Morozov puhuu ns. tuplaklikkaus-ratkaisuista, joista esimerkkinä ovat Totuuskakkulat eli the Truth Goggles. Totuuskakkulat on mainio esimerkki kirjastolaisen näkökulmasta, koska se iskee juuri sille sektorille, jossa kirjasto operoi mediakasvatushankkeillaan.
Kyse on MIT-opiskelijan opinnäytteestä eli selaimessa toimivasta sovelluksesta, joka vertaa verkkosivulla esitettyjä väitteitä PolitiFact-tietokannan informaatioon. Noiden vertailujen pohjalta sovellus tekee arvionsa sivulla esitetyn väitteen todenmukaisuudesta. Toimintatapaa avaa demo: http://truthgoggl.es/demo.html
Vaikka tietyin varauksin Totuuskakkulat voivat auttaa sivustojen väitteiden totuudellisuuden arvioinnissa, ongelmallista tässä palvelussa on se, että lähdekriittisyys on ulkoistettu PolitiFactille ja Truth Goggles -sovelluksen tekijälle. Morozov esittää hyvän kysymyksen:
But who will watch the truth hunters and the innovators? (119)
Morozov analysoi retoriikkaa, joka hänen mukaansa on tyypillistä solutionistista puheenpartta. Toinen näistä strategioista on innovaatiopuhe. Toinen on työkalupuhe. Morozovin mukaan innovaatiopuheessa innovaatiot ovat lähtökohtaisesti hyviä, huolimatta niiden sosiaalisista tai poliittisista seurauksista. Työkalupuhe pyrkii pitämään teknologiakeskustelun kohteena työvälineet ja siitä miten ne voimauttavat käyttäjänsä.
Morozov ei pidä kummastakaan retorisesta keinosta:
Both kinds of talk impoverish our debate about digital technologies; both must be recognized early on and resisted. (167)
Morozov haluaa kritiikkiä innovaatio- ja teknologiakeskusteluun.
Morozov ottaa käsittelyyn muun muassa Kevin Kellyn, joka ei pääse helpolla. Kellyn tapa nähdä teknologia autonomisena voimana ja hänen muut pohdintansa johtavat Morozovin rinnastamaan Kellyn natseihin. Morozov vertaa näitä Kellyn ajatuskulkuja natsijohtaja Fritz Todtin pohdiskeluihin teknologian ja luonnon suhteesta.
Tuntematta Todtin teknologiaa koskevia filosofisia pohdintoja tarkemmin pistää natsivertailu nikottelemaan. Väittämät ovat tällä kohtaa rankkoja, vähän liiankin.
[schema type=”review” url=”http://clickherethebook.com/” rev_name=”To Save Everything, Click Here” author=”Jevgeni Morozov” ]
Discussion
Trackbacks/Pingbacks
Pingback: Mikä pelastaa kenet ja miten? | Sorvipenkki : blogi - 11/03/2014