//
you're reading...
Kirjastot, Open Access, Tekniset järjestelmät

Suomalaisen OA-julkaisemisen historiaa

Jyrki Ilva teki mainion katsauksen suomalaisen OA-julkaisemisen historiaan ja nykytilaan esityksessään ”Open repositories of past, present and future”.

Osa julkaisutoiminnan perustaa ovat julkaisuarkistot (institutional repository), joiden kehitykseen ovat vaikuttaneet erilaiset tekijät, kuten tutkimusten hallinnointiin ja arviointiin käytetyt järjestelmät (Current research information system, CRIS), väitöskirjojen ja opinnäytteiden digitalisoituminen, digitaalisten objektien hallintajärjestelmät (Digital Object Management Systems, DOMS), OA-julkaisutoiminta, green OA eli rinnakkaisjulkaiseminen ja avoin tutkimusdata. Perusero CRISin ja julkaisuarkiston välillä on se, että CRIS sisältää informaatiota kaikista tutkimusjulkaisuista, kun taas julkaisuarkisto sisältää tietoa OA-kokotekstijulkaisuista.

Green OA eli rinnakkaisjulkaiseminen tuli 2000-luvun alkupuolella. Lähtökohtana oli ajatus siitä, että kun OA-varantoja rakennetaan, tutkijat tulevat julkaistavien tutkimustensa kera perässä. Näin homma ei kuitenkaan toiminut, koska julkaisevilla tutkijoilla ei ollut ykkösprioriteettinään tiedon avoin saatavuus, open access. Rakennetut varannot olivat ns. pistemäisiä, tiettyyn tutkimusalueeseen keskittyviä, esim. ArXiv.

Julkaisuarkistojärjestelmät ja -alustat

Erääksi OA-liikkeen vaikutukseksi voidaan lukea se, että arkistojärjestelmien myötä avoimen lähdekoodin sovellukset lisääntyivät kirjastoissa. Arkistotoiminnan myötä syntyi tarve digitaalisten objektien hallintajärjestelmille ja tuolloin järjestelmäntoimittajilta ei löytynyt sopivia tuotteita. Käytetyimpiä alustoja olivat esimerkiksi DSpace, Fedora ja Eprints.
Pohjoismaissa lähes kaikilla yliopistoilla on julkaisuarkisto ja julkaisujen määrä kasvaa. Suomessa Kansalliskirjasto tarjoaa 40 instituutiolle julkaisuarkisto-palvelua. Arkistopalvelut ovat käytettyjä, mikä johtuu muun muassa hyvästä hakukonenäkyvyydestä.

Julkaisuarkistot eivät saisi olla yksinäisiä saaria, vaan niillä tulee olla integraatiota esimerkiksi CRIS-järjestelmien välille. Esimerkiksi Tanskassa useat yliopistot käyttävät Pure-alustaa ja Ruotsissa DiVA-alustaa molempiin tarkoituksiin: sekä julkaisuarkistona että CRIS-järjestelmänä. Suomessa julkaisuarkistot ja CRIS-järjestelmät ovat enimmäkseen erillisia systeemejä. Yliopistoilla on menossa CRIS-infrastruktuurin päivitys.

Avoin tutkimusdata

Tutkimusten julkaisemisen ohella uutena osa-alueena on tulossa tutkimusdatan julkaiseminen. Pohdinnan alla on aiheuttaako tutkimusdatan julkaiseminen muutostarpeita julkaisuarkistoihin. Millaisia yhteyksiä eri tutkimusten ja tutkimusaineistojen välille voidaan luoda?

Pohdinnassa on myös se, onko OA:n tulevaisuus kirjastojen, kustantamoiden vai molempien toimijoiden ylläpitämissä julkaisuarkistoissa? Ylipäätään mikä on tulevaisuudessa julkaisuarkistojen rooli kirjastopalveluissa? Onko tarkoituksena tarjota saataville omassa organisaatiossa tuotettuja dokumentteja vai tarjota paikallisille käyttäjille muualla tuotettuja dokumentteja? Mikä tulee olemaan julkaisuarkistojen suhde tutkijoille tarkoitettuihin pilvipalvelupohjaisiin sosiaalisiin verkostoitumispalveluihin, kuten Academia.edu ja Mendeley.

Discussion

Trackbacks/Pingbacks

  1. Pingback: Tiedon avoimen saatavuuden juhlavuosi ja FinnOA:n seminaari | Sorvipenkki : blogi - 05/01/2014

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Twiit-twiit

%d bloggaajaa tykkää tästä: