Monissa symposiumin puheenvuoroissa tekoälyteknologia oli esillä. Tätä teknologiaa selvitetään muun muassa Opetus- ja kulttuuriministeriön käynnissä olevassa Datanhallinnan ja laskennan kehittämisohjelmassa. Symposiumissa tekoälyn mahdollisia uhkakuvia ei juurikaan nostettu esiin. Tekoäly nähtiin pikemminkin mahdollisuutena.
Olli-Pekka Heinosen eettisyyttä korostavat pohdinnat olivat kutkuttavia. Samansukuisia eettisiä ja ihmisyyttä pohtivia teemoja on tullut vastaan muuallakin. Eräs mieleen jäänyt on Nils Gilmanin kirjoitus. Gilman toteaa uusien teknologioiden sisältävän niin suuren potentiaalisen vaikutuksen, että se voi haastaa ihmisyyden määritelmän. Gilmanin mukaan länsimaisessa filosofiassa on otettu itsestäänselvyytenä se, että ihmiset ovat ainoita ajattelevia olentoja. Ihmisiä on pidetty ainoina subjekteina maailmassa, jossa kutakuinkin kaikki muut ovat objekteja. Muun muassa tekoälyteknologia pakottaa määrittelemään uudelleen, mitä on olla ihminen. Tärkeä kysymys on myös se, mihin teknologiaa käytämme. Hyödynnämmekö teknologiaa harmonisemman maailman rakentamiseen?
Sunnuntain 21.10.2018 Helsingin Sanomissa julkaistussa Pekka Vahvasen esseessä tien päässä näkyy sotilaalliseen käyttöön tarkoitettujen robottien armeija ja ihmisen tasoinen tekoäly, jonka ei tarvitse olla paha, jotta se voisi tuhota ihmisen.
Teknologinen kehitys voi nyt olla tekoälyä ja robotiikkaa ja elämä voi olla yhä teknologisempi, mutta ehkä tämä johtaa myös siihen, että ihmisyyteen liittyvät asiat nousevat yhä enemmän esiin. Mitä teknologisemmaksi maailma muuttuu, mietimmekö sitä enemmän, mitä on olla ihminen?
Discussion
No comments yet.