Avainsana: ongelmat

Solutionismista

Morozovin kirjassa myrskyn ytimessä on solutionismi. Termi tuntuu olevan sukua teknofilialle (technophilia). Morozov määrittelee solutionismiksi ajattelutavan, jossa sopivin ohjelmin, algoritmein, robotein teknologia voi ratkaista ihmiskunnan ongelmat tehokkaasti. Näitä ajatuksiaan Morozov esittelee Ian Tuckerin haastattelussa. Solutionistikritiikissään Morozov kirjoittaa useamman kerran solutionistien ratkomista ”ongelmia”, jotka eivät Morozovin mukaan ole ongelmia ensinkään.

Morozov puhuu ns. tuplaklikkaus-ratkaisuista, joista esimerkkinä ovat Totuuskakkulat eli the Truth Goggles. Totuuskakkulat on mainio esimerkki kirjastolaisen näkökulmasta, koska se iskee juuri sille sektorille, jossa kirjasto operoi mediakasvatushankkeillaan.

Kyse on MIT-opiskelijan opinnäytteestä eli selaimessa toimivasta sovelluksesta, joka vertaa verkkosivulla esitettyjä väitteitä PolitiFact-tietokannan informaatioon. Noiden vertailujen pohjalta sovellus tekee arvionsa sivulla esitetyn väitteen todenmukaisuudesta. Toimintatapaa avaa demo: http://truthgoggl.es/demo.html

Vaikka tietyin varauksin Totuuskakkulat voivat auttaa sivustojen väitteiden totuudellisuuden arvioinnissa, ongelmallista tässä palvelussa on se, että lähdekriittisyys on ulkoistettu PolitiFactille ja Truth Goggles -sovelluksen tekijälle. Morozov esittää hyvän kysymyksen:

But who will watch the truth hunters and the innovators? (119)

Morozov analysoi retoriikkaa, joka hänen mukaansa on tyypillistä solutionistista puheenpartta. Toinen näistä strategioista on innovaatiopuhe. Toinen on työkalupuhe. Morozovin mukaan innovaatiopuheessa innovaatiot ovat lähtökohtaisesti hyviä, huolimatta niiden sosiaalisista tai poliittisista seurauksista. Työkalupuhe pyrkii pitämään teknologiakeskustelun kohteena työvälineet ja siitä miten ne voimauttavat käyttäjänsä.

Morozov ei pidä kummastakaan retorisesta keinosta:

Both kinds of talk impoverish our debate about digital technologies; both must be recognized early on and resisted. (167)

Morozov haluaa kritiikkiä innovaatio- ja teknologiakeskusteluun.

Morozov ottaa käsittelyyn muun muassa Kevin Kellyn, joka ei pääse helpolla. Kellyn tapa nähdä teknologia autonomisena voimana ja hänen muut pohdintansa johtavat Morozovin rinnastamaan Kellyn natseihin. Morozov vertaa näitä Kellyn ajatuskulkuja natsijohtaja Fritz Todtin pohdiskeluihin teknologian ja luonnon suhteesta.

Tuntematta Todtin teknologiaa koskevia filosofisia pohdintoja tarkemmin pistää natsivertailu nikottelemaan. Väittämät ovat tällä kohtaa rankkoja, vähän liiankin.

[schema type=”review” url=”http://clickherethebook.com/” rev_name=”To Save Everything, Click Here” author=”Jevgeni Morozov” ]

Mikä pelastaa kenet ja miten?

Teknologian yhteiskunnallisia vaikutuksia pohtiva Jevgeni Morozov julkaisi viime vuonna teoksen To save everything, click here : the folly of technological solutionism (2013).

Morozovin ote teknologiaan on kriittinen. Oskari Onninen kuvailee Morozovia kyberpessimistiksi, ja tämä termi kuvaa kohdettaan erinomaisesti. Morozov on aktiivinen monilla foorumeilla. Osa hänen artikkeleistaan löytyy täältä: http://evgenymorozov.com/writings.html

Hänen esikoisteoksensa on The Net Delusion : The Dark Side of Internet Freedom (2011). Arvion teoksesta on julkaissut Ulkopolitiikka-lehti. Uusimmasta teoksesta on julkaistu useampia arvioita:

Morozov kritisoi koko joukon Internetissä vaikuttavista ilmiöistä. Osansa saavat muun muassa algoritmeihin pohjautuvat teknologiat, big data ja tiedonlouhinta, avoin data -liike, joukkouttaminen. Erityiskohteenaan hänellä on ihmisryhmä, joka uskoo vahvasti teknologian mahdollisuuksiin. Siis jonkinlaiset teknofiilit, joita Morozov kutsuu solutionisteiksi.

Solutionistien lisäksi Morozov antaa John Petersin tavoin kolipottua verkkoympäristössä toimiville yrityksille, kuten Amazonille ja Googlelle. Morozovin teos on mielenkiintoinen. Seuraavissa erissä pari merkintää teemoista:

  1. Solutionismista
  2. Algoritmeista
  3. Data-intensiivisyys, itsensä monitorointi, datan jakaminen
  4. Avoin data, avoin hallitus
  5. Big data ja solutionismin kritiikkiä
  6. Joukkoistaminen ja MOOCit
  7. Ratkaisuvaihtoehtoja
  8. Jälkimausta

[schema type=”review” url=”http://clickherethebook.com/” rev_name=”To Save Everything, Click Here” author=”Jevgeni Morozov” ]

OA-julkaisemiseen liittyvästä kritiikistä

Lis Ferla, 327 of 365: Everyone's A Critic http://www.flickr.com/photos/lastyearsgirl_/2581843770/
Lis Ferla, 327 of 365: Everyone’s A Critic http://www.flickr.com/photos/lastyearsgirl_/2581843770/

Johanna Lilja (”Do Open Access journals qualify?”) pohti avoimeen saatavuuteen liittyvää kritiikkiä ja ongelma-alueita OA-julkaisemisessa. Yksi puurojen ja vellien sekoittumispaikka on muun muassa OA-julkaisujen sekoittaminen bloggaukseen ja Wikipediaan. Julkaisupuolella open access -julkaisujen mainetta pilaavat OA-julkaisujen liiketoimintamallia väärinkäyttävät kausijulkaisut (ns. predatory journal). Nämä julkaisut houkuttelevat tutkijoita julkaisemaan artikkeleitaan ja perivät tutkijoilta julkaisumaksun sillä lupauksella, että artikkelit vertaisarvioidaan ja editoidaan, vaikka näitä julkaisuprosessin vaiheita ei toteutetakaan.

Julkaisutoiminnassa voi ilmetä muutakin ongelmaa. Lilja esitteli John Bohannonin tutkimuksen ”Who’s afraid of peer review”, jonka tutkimuskohteena olleista OA-julkaisuista osassa laaduntarkkailu petti pahasti ja julkaistavaksi päätyi artikkeli, jossa oli pahoja virheitä.

Lääkkeenä vaivaan voisi olla erilaiset laatumerkinnät, joilla julkaisu voi osoittaa sitoutumisensa vertaisarviointiprosessiin, kuten esimerkiksi Guaranteed Peer Reviewed Content (GPRC).

Suomen tavoitteiksi Lilja tarjoaa selkeää merkintää, jolla vertaisarvioitu artikkeli erotetaan arvioimattomasta. OA-julkaisujen liiketoimintamallia väärinkäyttävien julkaisujen (predatory journals) tunnistaminen ja siivoaminen pois julkaisuarkistoista, kuten DOAJ:ista. Kustantajien kannustaminen arviointikäytäntöjen laadun parantamiseen ja läpinäkyvyyteen.