Ulf Kronman esitteli OA-rintaman tilannetta Ruotsissa ja Ruotsin kansalliskirjaston roolia tiedon avoimen saatavuuden edistämisessä (”Open Access in Sweden and the programme OpenAccess.se”). Ruotsalaista OA-historiaa esittelee myös Jan Hagerlid (2006) artikkelissaan ”Open Access in Sweden 2002–2005”.

Kansalliskirjastolla on kolme vastuualuetta:

• ruotsalaisen kulttuuriperinnön säilyttäminen
• tutkimuskirjastotoiminnan ylläpito humanistisille tieteille ja
• ruotsalaisten tieteellisten ja yleisten kirjastojen toiminnan koordinointi.

Kansalliskirjaston koordinointivastuulle kuuluu LIBRIS-yhteisluettelo ja BIBSAM-konsortio, joka hankkii lisenssejä sähköisiin aineistoihin. Koordinointiin kuuluu myös erilaiset kehittämishankkeet, ja tähän kehittämistyöhön istuu myös open access -toiminta.

Ensimmäisiä askeleita otettiin vuonna 2003: Lundin yliopiston kirjasto perusti Directory of Open Access Journals (DOAJ) -palvelun ja BIBSAMin rahoittamana aloitettiin tieteellisten yliopistojen Samordning av den Svenska Högskolans Elektroniska Publicering (SVEP) – projekti, jonka tavoitteena oli kansallisella tasolla koordinoida ja edistää elektronista julkaisua korkeakouluissa. SVEP antoi muun muassa sisällönkuvailua koskevia suosituksia.

Swedish Association of Higher Education (SUHF) perustaman komitean raportti ”Pathways to Knowledge : the need for a common new strategic orientation for universities and their libraries” avasi ruotsalaiselle tiedemaailmalle kansainvälistä open access – keskustelua. Raportissa esitettiin tarve uudistaa silloista tiedejulkaisemista: yliopistojen tuli tarjota ammattimaisia julkaisupalveluja ja yliopistoille piti toisaalta tarjota taloudelliset edellytykset tällaiselle toiminnalle. Vuonna 2004 SUHF allekirjoitti Berlin Declaration on OA -asiakirjan. Vuonna 2005 SUHF antoi suosituksen open access -julkaisemisesta jäseninstituutioilleen.

Vuonna 2006 Ruotsin kansalliskirjasto käynnisti OpenAccess.se-hankkeen. Projektin tavoitteena oli edistää ruotsalaisten tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden töiden vapaata saatavuutta. Alkuun kyse oli projektista (2006–2009). Tämän jälkeen toiminta vakinaistettiin. Hankkeessa järjestetään muun muassa koulutusta ja seminaareja, ylläpidetään SwePub-julkaisukatalogia ja osallistutaan EU:n OpenAIRE-projektiin.

Kansallista open access -linjausta kohden liikuttiin viime vuonna julkaistussa Ruotsin hallituksen lakialoitteessa (Forskning och innovation) kaudelle 2013–2016. Tiedon avoimen saatavuuden osalta lakialoitteen merkittävimpiä kohtia on ehdotus, että Ruotsin tiedeneuvosto kehittäisi kansallisen ohjeistuksen tieteellisen informaation vapaalle saatavuudelle. Kansalliskirjastolle vastuutetaan ehdotuksessa tiedeneuvoston tukeminen tiedon avoimen saatavuuden parantamisessa.

OpenAccess.sen rooli on Kronmanin mukaan muuttumassa enemmän suorittavaksi: miksi- kysymysten sijaan mietitään enemmän kuinka-kysymyksiä.

Ruotsalaiset julkaisuarkistot

Järjestelmäkentän puolella löytyy elonkirjoa. Tällä hetkellä 33 yliopistoa on mukana DiVA-konsortion järjestelmässä. Kahdellatoista korkeakoululla on stand-alone- järjestelmät: DSpacea, EPrintsiä, itserakennettuja, Avedas-yhtiön Converis-järjestelmää ja tanskalaisen Atiran aikoinaan kehittämää Pure-järjestelmää (Elsevierin tekemän yhtiökaupan jälkeen Atira siirtyi Elsevierille ja Pure sulautettiin osaksi SciValia). Kansalliskirjaston ylläpitämä SwePub-julkaisutietokantaan haravoidaan julkaisutietoja paikallisista tietokannoista.

Kronmanin mukaan yleisesti ottaen kehityksen suunta on ollut se, että alkuvaiheessa disseminaatio korostui, nyt paino on siirtymässä tilastoihin ja niiden tulkintaan. SwePubin datan bibliometristä hyödyntämistä kehitetään. Potentiaalisia hyödyntäjiä ovat esimerkiksi sekä Ruotsin tiedeneuvosto ja sen PRISMA-järjestelmä että SweCRIS.

Rahoitusmalleista

Jörgen Eriksson esitteli Lundin yliopiston kokemuksia rahoitusmallista, joka perustuu artikkelien käsittelymaksuun (Article Processing Charges, APC).

Rahoitusmallissa artikkelin kirjoittaja maksaa artikkelinsa julkaisukulut ja lukijalle artikkeli on maksuton. Erikssonin mukaan 29 %:a DOAJ:n julkaisuista käyttää APC:ta Käytännössä rahoitus voi tulla esimerkiksi yliopistoilta. Ruotsissa Lundin ja Chalmersin yliopisto tukevat OA-julkaisua myöntämällä rahaa APC-kuluihin.

Jan Erik Frantsvåg (”Our publication fund – what have we learnt?”) esitteli Tromsøn yliopistosta sääntöjä OA-julkaisujen rahoittamiselle. Rahoituksen ehtoina on muun muassa se, että kausijulkaisu on DOAJ:issa ja että kausijulkaisu on akkreditoitu NSD:ssa (Norsk samfunnsvitenskapelig datatjeneste).

Terveystieteelliset ja biotieteelliset tutkimukset saavat tilastojen mukaan useimmin rahoitusta. Humanistiset tieteet, sosiaali- ja kasvatustiede eivät ole saaneet juurikaan. Rahoitus kasvaa suhteellisesti nopeammin kuin OA-julkaisu. Mahikset saada rahoitusta OA-julkaisulle siis paranevat.
Tromsøssä OA-julkaisun määrä on noussut selkeästi 2010–2012.