Morozov ei ole torppaamassa avointa dataa ja avointa hallintoa. Datan avaamisella voi olla monenlaisia seurauksia, joten Morozov toivoo, että avoimuuteen siirryttäisiin harkiten ja tietoisina niistä sosiaalisista ja kulttuurisista tekijöistä, jotka vaikuttavat eri instituutioiden datavarantojen taustalla. Morozov kyselee kompromissien perään: avoimuus ei saisi olla tyranniaa, jossa instituutiot pakotetaan avoimuuteen. Tarvittaessa pitää tehdä kompromisseja.
Innovoinnin ongelmana Morozov puolestaan pitää sitä, että innovointi nähdään helposti vain positiivisia vaikutuksia sisältävänä. Tälläkin osa-alueella hän toivoo valmistautumista odottamattomien seurausten ilmaantumiseen.
Morozov viittaa tutkimukseen, joka selvitti tutkimusten suhtautumista innovaatioihin. Tutkimuksista vain 26 %:a pohti innovaatioiden negatiivisia tai ei-toivottuja seurauksia. (Sveiby, Gripenberg ja Segercrantz, ”The Unintended and Undesirable Consequences: Neglected by Innovation Research” teoksessa Challenging the Innovation Paradigm, 2012.)
Morozov taustoittaa innovaatiopohdintojaan Benoît Godinin innovaatiotutkimuksilla (esim. Benoît Godin (2008), Innovation : The History of a Category). Mielenkiintoista on, että alunperin innovaatiolla oli negatiivisia merkityksiä: innovaattori oli kerettiläinen, vallankumouksellinen, huijari. Termi sai toisenlaisia sävyjä Godinin mukaan 1939 itävaltalais-yhdysvaltalaisen taloustieteilijä Joseph Schumpeterin myötä. Schumpeter määritteli innovaation tärkeäksi tekijäksi talouden muutoksissa. Innovaatioiden avulla yritykset pystyivät tekemään rakentavia muutoksia omiin liiketoimintamalleihinsa (Emma Green (2013), Innovation : The History of a Buzzword).
Verkkopalvelujen läpinäkymättömyys on kasvava ongelma. Taustalla on monenlaisia palveluntarjoajia ja välikäsiä, joiden toimintaa ei välttämättä kukaan valvo. Sosiaalisen median verkkopalveluja käyttävälle yksityisyyden suojelemisesta voi tulla iso kysymys. Suojeltavaa voi syntyä joko siten, että käyttäjä tekee jotain hölmöyksiä verkossa, mutta yksityisyyttä voi rikkoa jokin meidän kontrollimme ulottumattomissa oleva toimija. Esimerkkinä tällaisesta Morozov antaa tietomurron sosiaalisen median palveluun, jossa käyttäjien yksityistä informaatiota pääsee vääriin käsiin. Ongelmia voi aiheuttaa tiedonlouhinta, jossa tehdään yksilöistä päätelmiä useita eri informaatiolähteitä analysoimalla.
Mikäli kirjan teemat kiinnostavat, kannattaa lukea kirjan lisäksi Morozovin artikkeli The Real Privacy Problem (MIT Technology Review 6/2013, s. 32 – 43). Artikkelissaan Morozov pohtii näitä samoja teemoja, data-intensiivistä ongelmanratkaisua, datan keräämistä/itsensä monitorointia, datan jakamista ja yksityisyysongelmia. Kuinka voimme varmistaa, että data-intensiivisessä maailmassa kontrolloimme meitä koskevaa dataa? Morozovilla on neljä lääkettä näihin vaivoihin:
- meidän pitäisi politisoida keskustelu yksityisyydestä ja informaation jakamisesta. Meidän pitäisi tarkastella kriittisesti dataintensiivisiä ongelmanratkaisuja ja paljastaa näissä ratkaisuissa mahdollisesti piilevät epädemokraattisuutta lisäävät tekijät. Morozovin mukaan toisinaan voi olla parempi hyväksyä riskejä, epätäydellisyyttä ja tehottomuutta, jotta voimme varjella demokratiaa.
- meidän pitäisi opetella ”sabotoimaan” järjestelmää. Joissain tilanteissa voisi olla parempi olla jakamatta informaatiota tai esimerkiksi olla monitoroimatta omia urheilusuorituksiaan, terveydentilaa jne.
- tarvitsemme Morozovin mukaan provokatiivisempia sähköisiä palveluja. Hänen mielestään ei aina ole riittävää tarjota käyttäjälle mahdollisuutta jakaa informaatiotaan tai olla jakamatta. Verkkopalvelujen pitäisi paljastaa informaation jakamiseen liittyviä poliittisia ulottuvuuksia.
- Morozovin mielestä ei riitä, että taistellaan vain yksityisyyden puolesta. Lisäksi pitäisi huolehtia demokratian tilasta.
Morozovin yksi viesti on se, että teknologian avulla ei saisi poistaa yksilön velvollisuutta tehdä omia valintoja. Hän lainaa José Ortega y Gassetia
”to be an engineer… is not enough to be an engineer”. (The Good Life in a Technological Age)
Ihmiselämään mahtuu koko skaala erilaisia muuttujia ja huomioitavia asioita tehokkuuden lisäksi. Morozov ei ole kieltämässä teknologisia ratkaisuja sinällään, vaan hän toivoo vaihtoehtoisia, avoimia ratkaisuja, joiden avulla saadaan ratkaistua ongelmia, mutta jotka samalla mahdollistavat sen, että ihmiset joutuvat edelleen tekemään vaikeita valintoja, mikä erottaa ihmisen koneesta.
Morozov jatkaa tätä ajattelua edelleen lainaamalla Peter Singerin pohdintaa altruismista. Teknologian ei saisi poistaa tarvetta altruismille meissä. Ihmisessa olevan hyvän pitäisi olla kovalla käytöllä:
”Why should we not assume that altruism is more like sexual potency – much used, it constantly renews itself, but if rarely called upon, it will be begin to atrophy and will not be available when needed?”
[schema type=”review” url=”http://clickherethebook.com/” rev_name=”To Save Everything, Click Here” author=”Jevgeni Morozov” ]
