Avainsana: hyöty

Avoin data, avoin hallitus

Avoin hallitus (open government) -suuntauksessa Morozovia huolestuttaa se, että termillä voidaan luoda mielikuva demokratisoitumisesta ja avoimuudesta, vaikka todelliset tulokset jäisivät laihanlaisiksi. Nathaniel Heller käsittelee tätä aihetta kirjoituksessaan Is Open Data a Good Idea for the Open Government Partnership. Molempien huolena on se, saadaanko avoimesta hallinnosta kaikki irti.

Pelkona on, että avoimuus ja läpinäkyvyys voivat pelkistyä näennäisiin avauksiin, joiden yhteiskunnallinen merkitys jää pieneksi. Esimerkiksi puoluerahoituksen avaaminen olisi korruptiotutkimusten kannalta hyvin mielenkiintoista tavaraa, mutta kaikkialla tätä ei välttämättä kovin hereästi olla avaamassa.

Esimerkkitapauksena rikostilastot

Datan avaamisen ongelmista Morozov käyttää esimerkkinään rikostilastoja visualisoivia karttoja Periaatteessa visualisointien logiikka on järkevä: rikosten yleisyyttä eri alueilla havainnollistava kartta helpottaa esimerkiksi poliiseja kohdentamaan toimintaansa ”rikosrikkaille” alueille tai kansalaisia välttämään tällaisia alueita. Rikosdatan jalostamista käsitteleviä kirjoituksia löytyy useita, esimerkiksi Alisha Greenin The Impact of Opening Up Crime Data. Yksi rikostilastoja hyödyntävä palvelu on vuonna 2011 julkaistu www.police.uk-sivusto, josta voi hakea rikostietoja alueittain.

Tilannetta monimutkaistaa se, että samalla kun rikostilastot auttavat toisia ihmisiä vaikkapa välttämään asuntokauppoja epämääräisillä alueilla, rikostilastot vaikeuttavat toisia ihmisiä myymästä samaisia asuntoja. Kuviota on jonkin verran uutisoitu, tutkittu ja kolumnoitu.

Rikostilastojen avaamisen mahdolliseksi seuraukseksi on ennustettu, että poliisiin otetaan yhteys herkemmin, jos havaitaan jotain epäilyttävää rikostilastojen mukaan aktiivisella alueella.

Toisensuuntaisesta seurauksesta vihjaa vakuutusyhtiön teettämä tutkimus. Morozov viittaa Direct Line  -vakuutusyhtiön vuonna 2011 tekemään tutkimukseen, jonka mukaan rikostilastojen mukaan aktiivisilla alueilla asuvat eivät halua ilmoittaa asuinalueellaan tapahtuvista rikoksista.

— 11 percent of respondents claimed to have seen an incident but chose not to report it, worried that higher crime statistics for their neighborhood would significantly reduce the value of their properties. (98)

Tutkimuksesta on kirjoittanut David Hand ”Open data is a force for good, but not without risks”. Potentiaalisista ongelmista ja riskeistä on kirjoittanut myös Kim Viljanen.

[schema type=”review” url=”http://clickherethebook.com/” rev_name=”To Save Everything, Click Here” author=”Jevgeni Morozov” ]

Avoin data ja avoimet sisällöt – museoille uusi mahdollisuus vai uusi menoerä?

Kimmo Levä esitteli taustalla vireillä olevia asioita: tekijänoikeuslakia ollaan uudistamassa ja uudistettu laki voi tuoda jotain helpotusta datan avaamiseen. Henkilötietolaki kannattaa muistaa: jos tietokanta sisältää henkilötietoja, joiden avulla henkilöitä on tunnistettavissa, tarvitaan lupa julkaisemiselle. Tämä koskee myös kuolleita ja heidän lähipiiriään.

Miksi julkaista:

  • kokoelmat ovat käyttöä varten, joten on järkevää edistää kokoelmien käyttöä eri tavoin
  • museokokoelmat ovat lähtökohtaisesti julkiset
  • asiakas on verkossa ja ”vain verkkomateriaali on olemassa”
  • museoita rahoitetaan merkittävästi yhteisistä varoista.

Taloudelliset mahdollisuudet ja menoerät

Datan avaaminen sisältää erilaisia potentiaalisesti positiivisia seurauksia: yhteiskunnallisen läpinäkyvyyden lisääntymisen lisäksi datan avaaminen tuo hyvää karmaa organisaatioille. Julkisin varoin tuotetun datan avaaminen on lähtökohtaisesti hyvä teko organisaatiolta. Säästöihin voi aueta mahdollisuuksia, mikäli dataa hyödynnetään tai jalostetaan joukkoistamisen kautta.

Potentiaalisia menoeriä ovat tekijänoikeusriski, mikä voi realisoitua, jos avattu data sisältää tekijänoikeuden suojaamaa materiaalia. Datan avaaminen todennäköisesti tuo muassaan uusia työtehtäviä ja lisää työn määrää organisaatiossa.

Avoimen datan ansaintalogiikka

Levän mukaan kestävää on se, että asiakas maksaa jotain. Käytännössä tämä voisi mennä kuvatietokantojen osalta niin, että julkaistaan metadata avoimena ja otetaan maksu varsinaisesta kuvasta. Avoimen datan positiivisista yhteiskunnallisista vaikutuksista puhutaan. Miten saadaan tasattua yhteiskunnan saamat lisätulot avoimesta datasta ja organisaatioille koituvat menot avoimesta datasta, jos esimerkiksi museolle datan avaus maksaa X euroa ja yhteiskunta saa tuloja X euroa?