Hakukone kuin henkivoima

Vierailuprofessuuriaan Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa hoitava John Durham Peters piti luennon Tampereen yliopistolla. Luennon otsikko oli God and Google, ja itse luento oli yhtä lennokas kuin otsikkokin. Mielikuvitusta kutittava ja mainio.

Peters puhui Googlen toimintatavoista ja hakujätin herättämistä mielikuvista. Google toimi eräänlaisena tapausesimerkkinä digitalisaatiosta ja digitalisaation aiheuttamista muutoksista. Luento pohjautui osaksi Petersin pian julkaistavaan teokseen.

Yksi luennon pääteemoista oli ajatus siitä, että Google on luonut enempi vähempi tarkoituksellisesti itsestään mielikuvaa eräänlaisena jumalallisena, kaikkivoipaisena toimijana. Luennossaan Peters analysoi puhetapoja, joilla yritystä käsitellään, ja vertauskuvia, joita yrityksestä esitetään.

Mielikuvien rakentamisessaan Google on luonut kuvaa itsestään muista poikkeavana yrityksenä. Esimerkkinä tästä Peters mainitsi yrityksen moton:

”Don’t be evil.”

Google on ollut liikemaailman Barack Obama, ja kuten Obama on osoittanut omaavansa peruspoliitikon ominaisuuksia, myös Googlesta on paljastunut perusliikeyritykselle tyypillisiä piirteitä. Kaikkivoipainen hyvyys ei ole ainoa totuus niin Obamasta kuin Googlestakaan.

Yritystä käsittelevistä puhetavoista on erotettavissa teologista diskurssia. Peters nosti yhdeksi esimerkiksi tällaisesta diskurssista Googlen toisen perustajan Sergei Brinin kuvauksen hakukoneesta:

”The perfect search engine would be like the mind of God.”

Peters näkee tämän yhdeksi tavaksi rakentaa Googlesta eräänlaista jumalallista entiteettiä.

Google autocomplete Toisena esimerkkinä hän käytti hakukoneiden käyttämää autocomplete-toimintoa hakukentässä. Tiedonhakijan kirjoittaessa hakutermejään tämä toiminto ehdottaa – tai ennakoi – potentiaalisia hakutermejä.

Kaikkivoipaisuuden tavoitteluksi on tulkittavissa myös Googlen missio organisoida kaikki maailman informaatio:

”Google’s mission is to organize the world’s information and make it universally accessible and useful.” (lähde)

Tälle tavoitteelle Peters näki paralleeleja kirjoitustaidon synnyn ja tarpeen kanssa. Yhtenä kirjoitustaidon taustalla vaikuttavana tarpeena oli kirjanpito, jolla pidettiin kirjaa omaisuudesta. Kirjanpidoksi koottu data merkitsi valtaa, ja valtaa data eri muodoissa merkitsee edelleen.

Peters tulkitsee Googlen rakentavan tällaista kirjanpitoa organisoidessaan ”kaiken maailman informaation”. Se jäljittää henkilöitä, ajatuksia, globaaleja trendejä, kuten flunssatautiaaltoja. Se indeksoi ihmisten kiinnostuksen kohteita ja mielitekoja. Googlen haravoima data kertoo ihmisestä ja ihmisistä, ja hakuindekseineen Google voidaan nähdä jopa modernin ajan elämän kirjana (book of life). Indeksointityöhön liittyy olennaisena osana Internetistä maalattu uhkakuva tai ominaisuus (miten sen nyt ottaa), jonka mukaan kerran nettiin laitettua kuvaa/tekstiä/mitä tahansa ei saa sieltä pois.

Indeksointityössään se ei Petersin mukaan järjestä informaatiota siihen tapaan kuin kirjastot, joilla on esimerkiksi luokitusjärjestelmänsä (kuten yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä) ja luettelointisääntönsä. Aineistojen ja sisältöjen sijaintitieto on kirjastoille tärkeää. Google ei edes yritä tätä, koska Internetissä tarpeet ovat toisenlaiset. Googlen toiminnassa on tapahtunut muutoksia myös siinä, että aiemmin Google pääasiassa organisoi toisten tuottamia sisältöjä. Ajan oloon Google on tullut mukaan myös sisällöntuottobisnekseen.
Google-logoja
Huolimatta vakavaotsaisista tavoitteistaan Google ei ole tosikko: yritys esimerkiksi leikittelee eri tavoin logollaan. I’m feeling lucky -hakutoiminto on toinen esimerkki leikittelystä. Sen olemassa ololle ei löydy taloudellisessa mielessä järkevää syytä: toiminto vie tilaa hakusivulla eikä tuo rahaa Googlelle. Toimintoa käyttää Petersin mukaan noin prosentti tiedonhakijoista.

Kritiikki

Luennon lopuksi Peters purki mielikuvia Googlesta

  • Google ei ole kaikkitietävä (omniscient): Suurin osa maailmasta tai historiasta ei ole netissä. Sieltä ei löydy kaikki maailman informaatio.
  • Google ei ole kaikkialla läsnä (omnipresent): Internet ja sen myötä Google ei ulotu kaikkialle maailmassa.
  • Google ei ole pelkkä hyväntekijä (omnibenevolent): kyse on liikeyrityksestä, jonka yhtenä tehtävänä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Googlen toiminta Kiinassa oli arveluttavaa suhteessa yrityksen mottoon.

Googlella on hakukonemarkkinoiden monopoli, ja monopoleissa on omat riskinsä. Ulkopuoliset eivät esimerkiksi tunne Googlen hakualgoritmejä, joiden perusteella hakutulokset tarjoillaan. Tässä kritiikissään Peters on samoilla jäljillä Evgeny Morozovin, joka teoksessaan To save everything, click here on huolestunut verkkopalveluista, joiden toiminta perustuu ulkopuolisilta salattuihin algoritmeihin.

Peters nosti esiin Googlen monimuotoisuuden. Se ei ole enää vain hakukone. Esimerkiksi Google-lasit ja robottiautoteknologiakokeilut kertovat siitä, että yrityksellä on kunnianhimoa laajentaa toimialaansa tiedonhakua laajemmalle. Googlen toiminnassa on kyse yhä enemmän analytiikasta. Googlehan on ollut osaltaan rakentamassa Big Data -trendiä ja kehittämässä tiedonlouhintamenetelmiä, esimerkiksi MapReduce. Data-analytiikka on nouseva ala, ja Peters haastoi kuulijoitaan ns. ottamaan haltuun teknologiaa. Teknologioita ja niiden toimintaperiaatteita tulisi pyrkiä ymmärtämään ainakin jollain yleisellä tasolla. Teknologista kehitystä ei saisi jättää monopolien varaan.

Unohdetuksi tuleminen autuus?

Peters veti luennon yhteen viittauksella Konfutseen, Jeesukseen ja Sokrateehen. Mikä oli näille kolmelle henkilölle yhteistä? Petersin mukaan ainakin se, että he eivät jättäneet kirjallista perintöä. Sokrates näki kirjoittamisen hyvin ongelmalliseksi, suorastaan pahaksi. Petersin hypoteesi sille, miksi nämä henkilöt kieltäytyivät kirjoittamasta doktriinejaan, on tämä: heidän viestinsä meille oli, että totutelkaa ajatukseen omasta kuolemasta. Katoamme joskus ja se voi olla yksi parhaimpia asioita, mitä meille voi tapahtua. Google on matkalla toimijaksi, joka päättää, mitkä asiat katoavat ja mitkä eivät.

Editoitu 1.2.2014

Googlesta ja sen roolista kirjoittaa Oskari Onninen uusimmassa Imagessa 2/2014: Jumala. Juttu löytyy myös Readberrystä.