Avoin tieto kirjastojen, arkistojen ja museoiden mahdollisuutena

Kulttuuriasiainneuvos Minna Karvonen kävi esityksessään läpi muistiorganisaatioihin liittyviä avoin data -asioita. Hallitusohjelmassa on monia kytköksiä avoimeen dataan, jotka liippaavat myös muistiorganisaatioita.

Karvonen esitteli Opetus- ja kulttuuriministeriön OKM-KIDE-älystrategiaa. Strategia on tehty vuosille 2013–2016, ja se koostuu kahdesta tavoitekokonaisuudesta

  1. osaamisen ja osallisuuden lisääminen
  2. digitaalisten sisältöjen ja palvelujen kehittäminen muun muassa käyttäjälähtöisyyden ja saavutettavuuden näkökulmasta.

Käytännön toimenpiteitä ovat Museoviraston Museo 2015 ja Kansalliskirjaston KDK ja Melinda, CSC:n Tutkimuksen tietoaineistot (TTA), Avoin-hankkeen ja AVAA-projektin muodostama hanketripla. Näissä projekteissa rakennetaan avoimen datan infrastruktuuria.

Osaamispuolella OKM kiinnittää huomiota tietovarantoihin liittyvän laajapohjaiseen osaamiseen ja media- ja informaatiolukutaitoon. Tarkoitus on myös vahvistaa kulttuurisektorin organisaatioiden ja käyttäjien yhteistyötä.

Karvosella oli esityksessään 5 kysymystä, jotka ovat olennaisia avoimen tiedon hyödynnettävyyden kannalta

  1. koneluettavuus?
  2. maksuttomuus?
  3. vapaasti käytettävissä?
  4. helpposaatavuus?
  5. saako tolkun? Kirjastopuolella tämä tarkoittaisi MARC 21 -formaatin ”suomentamista” alan ulkopuolisille toimijoille, jotka haluaisivat hyödyntää dataa.

Yleisökysymyksessä kysyttiin OKM:n kantaa PSI-direktiiviin. Direktiivi on käytössä ja sitä on sovellettava kansallisesti. Juristiarmeija miettii ainakin vuoden 2013, miten sovellettaisiin ja miten direktiivi implementoidaan meillä. Iso muutos verrattuna aiempaan vastaavaan direktiiviin vuodelta 2003 on, että PSI-direktiivi koskee muistiorganisaatioita ja että se ei koske tekijänoikeuden alaista aineistoa. PSI:ssä on loivennuksia muistiorganisaatioiden kohdalla.

Avoin data ja avoimet sisällöt – museoille uusi mahdollisuus vai uusi menoerä?

Kimmo Levä esitteli taustalla vireillä olevia asioita: tekijänoikeuslakia ollaan uudistamassa ja uudistettu laki voi tuoda jotain helpotusta datan avaamiseen. Henkilötietolaki kannattaa muistaa: jos tietokanta sisältää henkilötietoja, joiden avulla henkilöitä on tunnistettavissa, tarvitaan lupa julkaisemiselle. Tämä koskee myös kuolleita ja heidän lähipiiriään.

Miksi julkaista:

  • kokoelmat ovat käyttöä varten, joten on järkevää edistää kokoelmien käyttöä eri tavoin
  • museokokoelmat ovat lähtökohtaisesti julkiset
  • asiakas on verkossa ja ”vain verkkomateriaali on olemassa”
  • museoita rahoitetaan merkittävästi yhteisistä varoista.

Taloudelliset mahdollisuudet ja menoerät

Datan avaaminen sisältää erilaisia potentiaalisesti positiivisia seurauksia: yhteiskunnallisen läpinäkyvyyden lisääntymisen lisäksi datan avaaminen tuo hyvää karmaa organisaatioille. Julkisin varoin tuotetun datan avaaminen on lähtökohtaisesti hyvä teko organisaatiolta. Säästöihin voi aueta mahdollisuuksia, mikäli dataa hyödynnetään tai jalostetaan joukkoistamisen kautta.

Potentiaalisia menoeriä ovat tekijänoikeusriski, mikä voi realisoitua, jos avattu data sisältää tekijänoikeuden suojaamaa materiaalia. Datan avaaminen todennäköisesti tuo muassaan uusia työtehtäviä ja lisää työn määrää organisaatiossa.

Avoimen datan ansaintalogiikka

Levän mukaan kestävää on se, että asiakas maksaa jotain. Käytännössä tämä voisi mennä kuvatietokantojen osalta niin, että julkaistaan metadata avoimena ja otetaan maksu varsinaisesta kuvasta. Avoimen datan positiivisista yhteiskunnallisista vaikutuksista puhutaan. Miten saadaan tasattua yhteiskunnan saamat lisätulot avoimesta datasta ja organisaatioille koituvat menot avoimesta datasta, jos esimerkiksi museolle datan avaus maksaa X euroa ja yhteiskunta saa tuloja X euroa?

 

Avoimen datan mahdollisuuksista museossa

Kimmo Antila (Postimuseo) kysyi puheessaan käyttäjyyden ja datan hyödyntämisen perään. Datan avaamisessa(kin) pitäisi miettiä käyttäjyyttä eli kenelle näitä juttuja tehdään. Hyvä kysymys, onko avoin data itseisarvo vai itseasiassa kontekstuaalinen, kuratoitu tieto? Antila korosti kuratoinnin ja analysoinnin tärkeyttä. Datan avaamisen lisäksi organisaation pitäisi analysoida ja tulkita dataa.

Kokeiluja voi tehdä jo olemassa olevilla avoimeen dataan pohjautuvilla työkaluilla. Esimerkiksi Mediawikiä ja Wikipediaa voidaan hyödyntää erilaisten tietovarantojen ja oman osaamisen esilletuonnissa. Näin esimerkiksi tehtiin Rupriikin järjestämässä wiki-työpajassa 9.11.2013.

Tärkeää olisi näyttelyjen ohessa lisätä/parantaa jo olemassa tietoa: kun kokoelmia tuodaan esiin, olisi hyvä pyrkiä samalla lisäämään tietoa ko. aiheesta. Erilainen tutkijayhteistyö näyttelyiden osalta on tärkeää; tästä oli kyse esimerkiksi Inventing Europe -hankkeessa. Joukkoistamista datan rikastamisessa on tutkinut Ari Häyrinen väitöskirjassaan Open sourcing digital heritage : digital surrogates, museums and knowledge management in the age of open networks.

Kimmo Antila asetti datan avauksen hienoksi tavoitteeksi synnyttää uutta luovaa, vuorovaikutteista ja kaikkia osapuolia hyödyttävää tietoa.