Avoin data, avoin hallitus

Avoin hallitus (open government) -suuntauksessa Morozovia huolestuttaa se, että termillä voidaan luoda mielikuva demokratisoitumisesta ja avoimuudesta, vaikka todelliset tulokset jäisivät laihanlaisiksi. Nathaniel Heller käsittelee tätä aihetta kirjoituksessaan Is Open Data a Good Idea for the Open Government Partnership. Molempien huolena on se, saadaanko avoimesta hallinnosta kaikki irti.

Pelkona on, että avoimuus ja läpinäkyvyys voivat pelkistyä näennäisiin avauksiin, joiden yhteiskunnallinen merkitys jää pieneksi. Esimerkiksi puoluerahoituksen avaaminen olisi korruptiotutkimusten kannalta hyvin mielenkiintoista tavaraa, mutta kaikkialla tätä ei välttämättä kovin hereästi olla avaamassa.

Esimerkkitapauksena rikostilastot

Datan avaamisen ongelmista Morozov käyttää esimerkkinään rikostilastoja visualisoivia karttoja Periaatteessa visualisointien logiikka on järkevä: rikosten yleisyyttä eri alueilla havainnollistava kartta helpottaa esimerkiksi poliiseja kohdentamaan toimintaansa ”rikosrikkaille” alueille tai kansalaisia välttämään tällaisia alueita. Rikosdatan jalostamista käsitteleviä kirjoituksia löytyy useita, esimerkiksi Alisha Greenin The Impact of Opening Up Crime Data. Yksi rikostilastoja hyödyntävä palvelu on vuonna 2011 julkaistu www.police.uk-sivusto, josta voi hakea rikostietoja alueittain.

Tilannetta monimutkaistaa se, että samalla kun rikostilastot auttavat toisia ihmisiä vaikkapa välttämään asuntokauppoja epämääräisillä alueilla, rikostilastot vaikeuttavat toisia ihmisiä myymästä samaisia asuntoja. Kuviota on jonkin verran uutisoitu, tutkittu ja kolumnoitu.

Rikostilastojen avaamisen mahdolliseksi seuraukseksi on ennustettu, että poliisiin otetaan yhteys herkemmin, jos havaitaan jotain epäilyttävää rikostilastojen mukaan aktiivisella alueella.

Toisensuuntaisesta seurauksesta vihjaa vakuutusyhtiön teettämä tutkimus. Morozov viittaa Direct Line  -vakuutusyhtiön vuonna 2011 tekemään tutkimukseen, jonka mukaan rikostilastojen mukaan aktiivisilla alueilla asuvat eivät halua ilmoittaa asuinalueellaan tapahtuvista rikoksista.

— 11 percent of respondents claimed to have seen an incident but chose not to report it, worried that higher crime statistics for their neighborhood would significantly reduce the value of their properties. (98)

Tutkimuksesta on kirjoittanut David Hand ”Open data is a force for good, but not without risks”. Potentiaalisista ongelmista ja riskeistä on kirjoittanut myös Kim Viljanen.

[schema type=”review” url=”http://clickherethebook.com/” rev_name=”To Save Everything, Click Here” author=”Jevgeni Morozov” ]

Avoimen datan mahdollisuuksista museossa

Kimmo Antila (Postimuseo) kysyi puheessaan käyttäjyyden ja datan hyödyntämisen perään. Datan avaamisessa(kin) pitäisi miettiä käyttäjyyttä eli kenelle näitä juttuja tehdään. Hyvä kysymys, onko avoin data itseisarvo vai itseasiassa kontekstuaalinen, kuratoitu tieto? Antila korosti kuratoinnin ja analysoinnin tärkeyttä. Datan avaamisen lisäksi organisaation pitäisi analysoida ja tulkita dataa.

Kokeiluja voi tehdä jo olemassa olevilla avoimeen dataan pohjautuvilla työkaluilla. Esimerkiksi Mediawikiä ja Wikipediaa voidaan hyödyntää erilaisten tietovarantojen ja oman osaamisen esilletuonnissa. Näin esimerkiksi tehtiin Rupriikin järjestämässä wiki-työpajassa 9.11.2013.

Tärkeää olisi näyttelyjen ohessa lisätä/parantaa jo olemassa tietoa: kun kokoelmia tuodaan esiin, olisi hyvä pyrkiä samalla lisäämään tietoa ko. aiheesta. Erilainen tutkijayhteistyö näyttelyiden osalta on tärkeää; tästä oli kyse esimerkiksi Inventing Europe -hankkeessa. Joukkoistamista datan rikastamisessa on tutkinut Ari Häyrinen väitöskirjassaan Open sourcing digital heritage : digital surrogates, museums and knowledge management in the age of open networks.

Kimmo Antila asetti datan avauksen hienoksi tavoitteeksi synnyttää uutta luovaa, vuorovaikutteista ja kaikkia osapuolia hyödyttävää tietoa.