//
you're reading...
Yleinen

Organisaatiokulttuuri ja avoin innovointi

Lassi Kurkijärvi puhui organisaatiokulttuurin merkityksestä avoimen innovoinnin toimintatavassa. Tilannetta Kurkijärvi luonnehti kahdella siteerauksella:

Certainty is a cruel mindset. it hardens our minds against possibility. (Ellen Langer, The illusion of control, 1975)

We are not machines that feel; rather we are feeling machines that think. (Antonio Damasio)

Onnistuneen toiminnan taustalla on Kurkijärven mukaan muun muassa selkeä tavoite ja asennemuutos kohti oppivaa organisaatiota (from know-it-all to learn-it-all). Muutos know-it-all-asenteesta kohti learn-it-all-asenteeseen on melkoinen muutos, kun paine (kirjastoalan lisäksi varmasti monella muullakin alalla) on pikemminkin olla know-it-all, oman alansa asiantuntija. Vitsi ehkä piilee siinä, että oli ala mikä vain, muutoksia tapahtuu ja sitä myöten uusien asioiden oppiminen on pelin henki.

Kurkijärvi nosti myös esiin organisaatiossa vaikuttavien ongelmien tuntemisen tärkeyden. Etäältä tuntui kuuluvan lean-kellojen kumina. Leanissahan yksi toiminnan kehittämisen lähtökohtia on ongelmien juurisyiden tuntemus.

Toiminnan kehittämistä edistävä ominaisuus on myös organisaatiokulttuurin moninaisuus: on hyvä ettemme ole ns. samasta puusta veistettyjä ja että ryhmässä on monenlaista tapaa ajatella ja osaamista.

Mielenkiintoinen ajatus, joka toistui myös muissa puheenvuoroissa, koski ihmisten ja koneiden välistä suhdetta: tätä suhdetta tulisi ajatella yhteistyösuhteena. Ihmisen ja koneen välistä suhdetta ei tule nähdä vain vastakkainasetteluna. Oma mutu-ajatus on se, että tietojärjestelmäpuolella vastakkainasettelu on tyypillisempi tapa määritellä ihmisen ja koneen välistä suhdetta. Esimerkiksi järjestelmäuudistusuutisoinnissa harvemmin kuulee kerrasta nappiin menneistä menestyskertomuksista, vaikka sellaisiakin uudistuksiakin on tehty. Eräänä lajityyppinä tuntuu olevan tapauskertomukset järjestelmistä, jotka pikemmin estävät työnteon, esimerkkinä sote-puolen tietojärjestelmät.

Tekoälyn osalta vastakkainasettelu on yleistä. Mieleen tulevat erilaiset kisailut ihmisten ja koneiden välillä: shakissa ja gossa asetelma on monesti kilpailullinen. Ihminen ja kone käyvät mestaruuskamppailuun ja tekoäly voittaa ihmisen. Toisinaan pyöräytetään esiin kolikon kääntöpuolikin: tekoäly voi myös opettaa ihmistä.

Viime vuosina lehdissä on julkaistu erilaisia listoja työpaikoista, joiden ennustetaan lähitulevaisuudessa katoavan. Kuitenkin madonlukujen laskemisesta ihmistyövoimalle on joissain piireissä siirrytty siihen näkemykseen, että tekoäly on työkaveri, joka avustaa meitä selviytymään entistä paremmin. Tällaiseen havaintoon on päätynyt samassa symposiumissa puhunut Tom Davenport kirjoituksessaan On AI and Jobs, We Are All Augmentarians Now (Forbes, 8.6.2018, viitattu 22.9.2018). Automatisoinnin merkitys työelämään nousi esiin päivän muissakin esityksissä.

Session loppupuolella nousi esiin eettinen puoli: Minshall heitti ilmaan ajatuksen, että pohtia sopii, kannattaako jokin asia tehdä, vaikka se pystyttäisiin tekemään.

We can do this – should we do this? (Tim Minshall)

Se on hyvä kysymys se.

Discussion

Trackbacks/Pingbacks

  1. Pingback: Johtajuussymposium 2018 - Sorvipenkki : blogi - 18/10/2018

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.