Business Tampereen järjestämästä iltapäivän seminaarista muutamia merkintöjä:
Tampereen kaupungin elinvoimajohtaja Teppo Rantasen aiheena oli tulevaisuuden ekosysteemit älykkäässä kaupungissa. Muutoksen suunnasta Rantasen esimerkkinä oli Siri, tekoäly, jonka kanssa käyttäjät kommunikoivat. Rantasen mukaan AI (artificial intelligence) pitäisi olla IA (intelligence augmented). Teppo Rantanen näki tekoälyteknologian työtoveri-näkökulmasta: tekoäly on tukenamme ja auttaa meitä toimimaan paremmin. Tampereen kaupungin 6aika-hankkeessa on rakennettu eri toimijoiden kanssa alustoja erilaisille ekosysteemeille. Esimerkkeinä yritysyhteistyöalustoista Rantanen mainitsi Hervannan, jonne Elisa rakentaa yritys-5G-verkkoa. Raitiotievaunuissa tullaan hyödyntämään uudenlaisia kamera- ja näyttöratkaisuja. Suunnitteilla on muun muassa autonomisen liikenteen testialue ja Hiedanranta drone -testialustaa. Kaupungin sisäinen digiohjelma on suunnitteilla ja tavoitteena on, että kaikki palvelut digitaalisesti käytössä vuonna 2025.
Timur Kärki (Gofore) puhui organisaatiokulttuurista. Kärki painotti organisaatiokulttuurin merkitystä organisaation menestykselle. Menestyvä kulttuuri rakentuu ihmisten kanssakäymisessä ja teknologialla on tuossa avustava rooli.
Juha Latvala Intopalo Oy:stä antoi neuvoja, joiden avulla digiloikka onnistuu paremmin. Kommunikaation merkitys nousi esiin: yhtenä sudenkuoppana on se, että muutosjohtaminen ja ihmisten vuorovaikutus eivät toimi. Digitalisaatio on muutosprojekti, jossa vuorovaikutustaitojen merkitys on suuri. Mielenkiintoinen neuvo oli varautuminen loikan jälkeiseen aikaan: 50 %:a budjetista tulisi varata jatkokehitykseen. Iso luku. Kuinka monessa digitalisaatiohankkeessa noin on?
Loppupaneelista vielä yksi nosto: yhtenä aiheena oli, miten uudet digipalvelut vaikuttavat ja kuinka hallitaan muutosta. Juha Latvalan mukaan nykyisen viestintäteknologian, sosiaalisen median jne osalta on sama tilanne kuin Gutenbergin kehitettyä painotekniikan. Ykskaks yllättäen tiedonvälitys on mullistunut ja käytäntöjen hakeminen on meneillään. Latvala arvioi, että 50 vuoden päästä mietimme, miten me olimme niin sekaisin 2000-luvun alkuvuosikymmeninä. Yhtä aikaa sekä huvittava, surullinen että uskottava ajatus.
Aamulehden ja JKY ry:n seminaarissa pohdittiin muun muassa työelämään ja mittaamiseen liittyviä kysymyksiä. Keskustelua veti Jussi Tuulensuu. Keskustelijoina olivat Toni Luhti, Minna Vanhala-Harmanen ja Esko Kilpi.
Muutamia nostoja muistivihkoon tarttuneista ajatuksista:
Voiko ammattiin kouluttautua? Perinteinen kuvio on se, että hankitaan koulutus ja mennään koulutusta vastaavaan työhön. Esko Kilpi ennusti, että tulevaisuudessa pätkätyöt lisääntyvät. Kuvion pitäisi Kilven mukaan mennä niin, että ensin hankitaan työ ja sitten hankitaan osaaminen. Oppimiskyvykkyydellä tulee olemaan yhä suurempi merkitys työelämässä.
Sitä saa mitä mittaa? Esko Kilven mukaan tärkeitä asioita ei välttämättä ole saatavissa mittauksen piiriin. Mittareita ei välttämättä ole. Asiakasmittareiden lisäksi jotkin yritykset ovat ottaneet käyttöönsä yhteiskunta-mittarin. Mikäli asiakas- ja yhteiskunta-mittareiden tulokset menevät sukset ristiin, voivat yritykset asettaa yhteiskunnan edelle. Kilven mukaan perinteisen politiikan menettäessä tehojaan ottavat yritykset poliittista toimijuutta. Liekö esimerkki tällaisesta USA:n irtautuminen Pariisin ilmastosopimuksesta irtautuminen, jota seurasi joidenkin yritysten sitoutuminen ilmastosopimukseen? Tai ehkä tämä on esimerkki siitä, että yritykset ylipäätään voivat halutessaan olla poliittisia toimijoita.
Minna Vanhala-Harmasen mukaan digitalisaation ja automatisoinnin myötä vuorovaikutuksen merkitys kasvaa, koska vuorovaikutusta on vaikea automatisoida. Vuorovaikutustaitojen kehittäminen voi olla tulevaisuudessa yhä tärkeämpi taito.
Lassi Kurkijärvi puhui organisaatiokulttuurin merkityksestä avoimen innovoinnin toimintatavassa. Tilannetta Kurkijärvi luonnehti kahdella siteerauksella:
Certainty is a cruel mindset. it hardens our minds against possibility. (Ellen Langer, The illusion of control, 1975)
We are not machines that feel; rather we are feeling machines that think. (Antonio Damasio)
Onnistuneen toiminnan taustalla on Kurkijärven mukaan muun muassa selkeä tavoite ja asennemuutos kohti oppivaa organisaatiota (from know-it-all to learn-it-all). Muutos know-it-all-asenteesta kohti learn-it-all-asenteeseen on melkoinen muutos, kun paine (kirjastoalan lisäksi varmasti monella muullakin alalla) on pikemminkin olla know-it-all, oman alansa asiantuntija. Vitsi ehkä piilee siinä, että oli ala mikä vain, muutoksia tapahtuu ja sitä myöten uusien asioiden oppiminen on pelin henki.
Kurkijärvi nosti myös esiin organisaatiossa vaikuttavien ongelmien tuntemisen tärkeyden. Etäältä tuntui kuuluvan lean-kellojen kumina. Leanissahan yksi toiminnan kehittämisen lähtökohtia on ongelmien juurisyiden tuntemus.
Toiminnan kehittämistä edistävä ominaisuus on myös organisaatiokulttuurin moninaisuus: on hyvä ettemme ole ns. samasta puusta veistettyjä ja että ryhmässä on monenlaista tapaa ajatella ja osaamista.
Mielenkiintoinen ajatus, joka toistui myös muissa puheenvuoroissa, koski ihmisten ja koneiden välistä suhdetta: tätä suhdetta tulisi ajatella yhteistyösuhteena. Ihmisen ja koneen välistä suhdetta ei tule nähdä vain vastakkainasetteluna. Oma mutu-ajatus on se, että tietojärjestelmäpuolella vastakkainasettelu on tyypillisempi tapa määritellä ihmisen ja koneen välistä suhdetta. Esimerkiksi järjestelmäuudistusuutisoinnissa harvemmin kuulee kerrasta nappiin menneistä menestyskertomuksista, vaikka sellaisiakin uudistuksiakin on tehty. Eräänä lajityyppinä tuntuu olevan tapauskertomukset järjestelmistä, jotka pikemmin estävät työnteon, esimerkkinä sote-puolen tietojärjestelmät.
Viime vuosina lehdissä on julkaistu erilaisia listoja työpaikoista, joiden ennustetaan lähitulevaisuudessa katoavan. Kuitenkin madonlukujen laskemisesta ihmistyövoimalle on joissain piireissä siirrytty siihen näkemykseen, että tekoäly on työkaveri, joka avustaa meitä selviytymään entistä paremmin. Tällaiseen havaintoon on päätynyt samassa symposiumissa puhunut Tom Davenport kirjoituksessaan On AI and Jobs, We Are All Augmentarians Now (Forbes, 8.6.2018, viitattu 22.9.2018). Automatisoinnin merkitys työelämään nousi esiin päivän muissakin esityksissä.
Session loppupuolella nousi esiin eettinen puoli: Minshall heitti ilmaan ajatuksen, että pohtia sopii, kannattaako jokin asia tehdä, vaikka se pystyttäisiin tekemään.
We can do this – should we do this? (Tim Minshall)
Tim Minshall aloitti määrittelemällä innovaation ja keksinnön ero: innovaatio menee pidemmälle. Luo jotain uutta ja toteuttaa sen. Parantaa arkea. Innovaatioissa on kyse myös riskeistä: innovaatio voi olla liian kaukana aikaansa edellä, jolloin sen käytäntöön vienti syystä tai toisesta epäonnistuu. Tällaisesta esimerkkinä Minshallilla oli Sinclair C5 -kulkupeli. Esimerkkinä onnistuneesta innovaatiosta Minshall mainitsi Innocent-juomasarjan.
Avoimessa innovoinnissa lähtökohtana on se, että kaikkea ei voi tehdä itse eikä tarvitsekaan. Uuden kehittämiseen liittyvää riskiä voi pienentää tekemällä yhteistyötä. Toimintavaihtoehtoja ovat ideoiden omaksuminen muualta, omien kehitelmien lisensointi organisaation ulkopuolisten tahojen käyttöön ja tarvittaessa lisenssien hankkiminen muualla tehtyyn kehitystyöhön.
Muutosten hallinta on tärkeää avoimessa innovoinnissa. Haasteena ovat muun muassa organisaatiokulttuuri ja kansallinen kulttuuri. Organisaatiopuolelta esimerkkinä Minshallilla olivat isot yritykset. Ulkopuolelta tulevan voi olla vaikea hahmottaa, ketä lähestyä yrityksessä.
Taidot ovat oma haasteensa: mitä taitoja tarvitaan ja kuinka niitä voi hankkia yritykseen. Toimivan motivointijärjestelmän (palkkiot ja muut edut) rakentaminen on vaativaa.
Avoimeen innovointimalliin siirtyneitä suuryrityksiä ovat esimerkiksi Philips ja Unilever. Toimintatapana on lyöttäytyä yhteistyöhön yliopistojen kanssa ja olla läsnä siellä, missä tutkimustyötä tehdään.
Noin viisi vuotta sitten yleisten kirjastojen kirjastojärjestelmätilanne muistutti Pohjanmaata: tasainen eikä paljon yllätyksiä. Käytössä oli joukko vanhenevia järjestelmiä, joiden kehittäminen oli loppusuoralla. Tarjolla oli yksi uusi tuote ja markkinoilla käytännössä Axiellin monopoli. Viiden vuoden jälkeen Axiellilla on edelleen monopoli, mutta haastajia on tullut sekä kaupalliselta että avoimen lähdekoodin puolelta. Jos käyttää vertauskuvana ankkalammikkoa, voisi sanoa, että pinta näyttää tyyneltä mutta alla on täysi kuhina, suorastaan pöhinä.
Tsahi Levent-Levi, API calls, https://www.flickr.com/photos/86979666@N00/8692704103
Tampereen teknillisen yliopiston Ohjelmallinen sisällönhallinta -opintojaksossa tarjottiin helmikuussa vierailuluento web-ohjelmointirajapinnoista. Luennolla puhuivat OKM:n kehittämispäällikkö Jarkko Moilanen ja Tampereen kaupungin tietohallinnon edustaja Joonas Dukpa.
Moilasen mukaan suunta on se, että maailmalla start-up-yrityksissä homma lähtee nykyään rajapintojen rakentamisesta. Rajapintoja ja pilviteknologiaa pidetään välttämättöminä digitaaliselle liiketoiminnolle.
Rajapinta ideana on vanha juttu: yhtenä aloituskohtana pidetään Roy Fieldingsin vuonna 2000 julkaisemaa väitöskirjaa Architectural styles and the design of network-based software architecture. Käännekohtana Moilanen pitää vuotta 2006, jolloin julkaistiin muun muassa sosiaalisen median verkkopalvelujen rajapintoja (Facebook API, Twitter API) ja Amazonin pilvipalveluja (Amazon S3, Amazon EC2). Vuonna 2007 telekommunikaatioteknologiaan erikoistunut yritys Twilio on kiinnostava rajapintojen näkökulmasta, koska sen liiketoimintaidea perustuu ohjelmointirajapintojen tarjoamiseen puhelin- ja tekstiviestiliikenteen hallinnointiin.
Tekninen rajapinta vain yksi osa kokonaisuutta. Kyse on ekosysteemistä, jonka muodostavat muun muassa kehittäjät, itse järjestelmä, konteksti, asiakkaat, trendit & tarpeet. Asiakkaissakin on eroa: rajapinnan asiakas eri kuin lopputuotetta käyttävä asiakas.
Verkkopalvelun tekninen arkkitehtuuri on monimutkaistunut. Vuonna 2006 voitiin verkkopalvelu-ympäristö kuvata kutakuinkin 3 palikalla, jotka olivat web-sovellus + taustalla oleva tietokanta (esim. SQL) + loppukäyttäjä. Web-sovelluksen takana oli useita rajapintoja (esimerkiksi SOAP ja JSON (esimerkiksi laskutuksessa käytetyt rajapinnat), screen scraping -”rajapinta”, WMS (esim. karttapalveluissa käytetty rajapinta), jotka osaltaan muodostavat web-sovellus-kokonaisuuden.
Vuonna 2013 rajapintoja on edelleen useita + tietokanta + yrityksen/palvelun tarjoajan ulkoinen API:en käyttö. Rajapintojen kautta tarjotaan palveluja ja dataa erilaisille web-sovelluksille, mobiili-sovelluksille ja Internet of Things -palveluille. Verkkopalvelujen tarjoajat ovat kaupallistaneet rajapintapuolen. Rajapintojen kautta haravoitavan datan jatkojalostuksessa Python on yksi ammattilaisten käytetyimmistä työkaluista.
SOAP/XML on java-lähtöinen, liike-elämän tarpeiden ehdoilla (ideointi ja määrittely) kehitetty rajapintaprotokolla. Kansallisen palveluväylän versio 6 tulee olemaan tätä, mutta data muljutellaan myös JSON-muotoon. SOAP/XML:n etuna ovat Moilasen mukaan monipuolisemmat vuorovaikutusmahdollisuudet kuin REST/JSONilla.
REST/JSON -arkkitehtuurimallin taustalla oleva ideologia edustaa standardoituun SOAP/XML:ään verrattuna joviaalimpaa, kehittäjäyhteisön pragmaattista lähestymistapaa. Malli on javascript-lähtöinen ja käytössä muun muassa tavallisissa, arkipäivän web-sovelluksissa. Malli on keveämpi ja vapaampi verrattuna SOAP/XML:ään.
Nousussa on teollinen Internet alias esineiden Internet (Internet of Things). Esineiden Internetistä on pari mainintaa kertynyt (Online 11: mobiili tuli jo ja ITK 2010: tulevaisuudesta). Tällä puolella aktiivisia ovat muun muassa Konecranes ja Kone. Esimerkiksi teollisuusnostureissa on rajapintoja kommunikointiin muiden laitteiden/järjestelmien kanssa.
Nyt kun avoimen datan kanssa ollaan jo edetty jonkin verran, seuraava nouseva trendi on mahdollisesti omadata eli my data.
Ohjelmointirajapinta on tuote. Rajapintoja on erilaisia erilaisiin käyttötarkoituksiin: Ns. sisäinen API on tarkoitettu palvelunrakentajan omaan käyttöön tarkoitettu. Kumppani-API helpottaa yhteistyötä, jossa vaihdetaan dataa tai rahaa yhteistyökumppanin kanssa. Avoin-API mahdollistaa innovoinnin ja on markkinointikeino omalle yritykselle.
Perusta näissä rajapinnoissa on kaikissa sama. Lisäominaisuuksilla ja rajoitteilla erotellaan rajapintoja toisistaan.
Käytettävyydessä tulisi ottaa huomioon myös rajapintojen käytettävyys. Ohjelmistosuunnittelussa käyttäjä huomioidaan: käyttöliittymä (user interface eli UI) ja käyttäjäkokemus (user experience eli UX). Rajapintojen suunnittelussa pitäisi saada yhdeksi ulottuvuudeksi rajapintojen käyttäjäkokemus, APX. Onnistunut rajapintojen käyttäjäkokemus syntyy Moilasen mukaan siitä, että esimerkiksi
rajapinta mahdollistaa itsepalvelun (kehittäjä pääsee omin avuin alkuun)
rajapinnan käytössä ovat helpot, selkeät ja matalat integrointiaskeleet. TTFHW:n (time to first hello world) pitäisi olla mahdollisimman lyhyt
dokumentaatio löytyy
tarjolla on rajapintaa hyödyntäviä esimerkkikoodeja. Esimerkiksi hackathonit ovat mainio tilaisuus, jossa voidaan tuottaa esimerkkikoodia
tuki- ja palautekanava ovat tarjolla (esimerkiksi Stack exchange, Quora)
rajapinnan käyttämiselle on selkeä käyttäjäsopimus. Tämän ei pitäisi olla ensimmäinen, koska esimerkiksi 30 sivua juristeeriaa on hyvä tapa karkoittaa kehittäjät.
Keskeisiä ohjelmointirajapintojen kuvauskieliä ovat
Avoin API on avoimesti dokumentoitu, käyttöönotettava, testattavissa. Rajapinta-asiat pitäisi huomioida hankintavaiheessa, koska nyt hankinnassa tehdyt virheet voivat heijastua monen vuoden päähän. Avainasioita on rajapinnan yksinkertaisuus ja intuitiviisuus, kevyiden Internet-teknologioiden (esim. JSON) hyödyntäminen. Rajapinnat ovat sosiaalisen median, pilvipalveluiden ja mobiilimaailman moottori. Rajapintojen varaan osin rakentuvia trendejä ovat laitteet (Internet of Things), reaaliaikaisuus, automaatio ja ääni. Helpompia pilvipohjaisia ohjelmointirajapintojen julkaisutyökaluja on tulossa.
API:Suomi
Vuonna 2014 perustettu API:Suomi-palvelu sisältää Suomessa tarjolla olevista rajapinnoista listauksen, jota täydennetään. Rajapintojen hyödyntämisen helpottamiseksi on käynnistetty useita muita oheisprojekteja: esimerkiksi API-lähettiläät levittävät tietoa tarjolla ja tiedossa olevista rajapinnoista sekä rajapintojen hyödyntämisen hyvistä käytänteistä. API starter kit on Google Drivessä työn alla oleva johdatus rajapintojen käyttöön. Ideatasolla on API design guide, jolla on kytkös palvelukanava-hankkeeseen ja virolaisten X-roadiin (Jarkko Moilasen bloggaus aiheesta).
API:Suomi-palvelun tarkoitus on myös antaa luonnehdintoja rajapinnoista samaan tapaan esimerkiksi Tripadvisor rankkaa hotelleja.
